Tutkimus: Huono sisäilma heikentää kognitiivista suoritusta

Tutkimuksen mukaan huonossa sisäilmassa työskentely vähentää huomattavasti kognitiivisten eli tiedollisten toimintojen, kuten päättelykyvyn ja muistin tehokkuutta. Tulosten perusteella kunnolliseen ilmanvaihtoon tuleekin kiinnittää enemmän huomiota etenkin tiloissa, joissa kognitiivinen suoritus on avainasemassa, kuten kouluissa ja toimistoissa.

Suurin osa ihmisistä tietää, että sisäilman laadulla on vaikutusta fyysiseen terveyteen. Huomattavasti pienempi osa ihmisistä kuitenkin tietää, että sisäilman laadulla on myös vaikutusta kognitiivisiin suorituksiin.

Harvardin yliopiston tutkija Joseph G. Allen kollegoineen selvitti (2016) sisäilman CO2-pitoisuuden vaikutusta kognitiivisiin kykyihin. Tieteellisessä kokeessa ryhmä ihmisiä työskenteli huoneissa, joissa hiilidioksidipitoisuus oli joko matala (600 ppm), tavanomainen (950 ppm) tai korkea (1400 ppm). Tulokset osoittivat, että vähiten hiilidioksidia sisältänyt sisäilma paransi ihmisten kognitiivisia kykyjä, kuten optimaalista päätöksentekokykyä. Kokeessa käytetty korkein hiilidioksidipitoisuus (1400ppm) vastasi yleensä kouluissa ja toimistoissa mitattuihin pitoisuuksiin.

Nämä tulokset korostavat tehokkaan ilmanvaihdon tärkeyttä. Kaksi tärkeintä asiaa rakennuksen ilmanvaihdon parantamiseksi ovat huonon sisäilman poistaminen ja raikkaan ilman tuominen sisätiloihin. Huonon ilman eli hiilidioksidin ja ylimääräisen kosteuden tehokas poistaminen onnistuukin VILPEn huippuimurilla tai poistoputkilla. Raikasta ilmaa puolestaan tuovat VLPEn tuloilmaelementit, kuten VILPE Wive -korvausilmaventtiili tai Intake-tuloputki. Ilmanvaihtojärjestelmää suunniteltaessa on aina suositeltavaa kääntyä asiantuntijan puoleen.

Lähde:  Allen JG, MacNaughton P, Satish U, Santanam S, Vallarino J, Spengler JD. 2016. Associations of cognitive function scores with carbon dioxide, ventilation, and volatile organic compound exposures in office workers: a controlled exposure study of green and conventional office environments. Environ Health Perspect 124:805–812; http://dx.doi.org/10.1289/ehp.1510037