Huippuimurin tekniset arvot eivät kerro kaikkea – tarkista, miten ominaisuudet on varmennettu
Kaksi huippuimuria voi näyttää teknisten tietojen perusteella hyvin samanlaiselta. Molemmille voidaan ilmoittaa ilmavirta, tehonkulutus ja äänitaso. Pelkät luvut eivät kuitenkaan kerro, miten arvot on määritetty, millaisissa olosuhteissa ne on mitattu tai miten tulokset on varmennettu.
Huippuimuri on olennainen osa rakennuksen ilmanvaihtoa. Sen on toimittava luotettavasti katolla ympäri vuoden vaihtelevissa sääolosuhteissa. Tuotteen valinta vaikuttaa ilmanvaihdon toimivuuteen, energiankulutukseen, äänitasoon ja järjestelmän käyttöikään.
Siksi huippuimuria ei kannata arvioida vain hinnan tai yksittäisen teknisen arvon perusteella. Olennaista on myös se, mitä ilmoitettu arvo käytännössä tarkoittaa ja millaiseen mittaukseen, testaukseen ja dokumentaatioon se perustuu.
Enimmäisilmavirta ei kerro koko totuutta suorituskyvystä
Huippuimurin suorituskykyä ei kannata arvioida pelkän enimmäisilmavirran perusteella. Enimmäisilmavirta voidaan ilmoittaa tilanteessa, jossa puhaltimen tuottama paine on hyvin pieni. Todellisessa ilmanvaihtojärjestelmässä kanavat, mutkat, venttiilit ja muut järjestelmän osat aiheuttavat kuitenkin painehäviötä.
Siksi olennaisempaa on tarkastella huippuimurin suorituskykyä käyttöä vastaavassa toimintapisteessä. Puhaltimen suorituskykykäyrä kertoo, millaisen ilmavirran puhallin tuottaa eri paine-eroilla määritellyissä mittausolosuhteissa. Ilmanvaihtojärjestelmän todellinen toimintapiste määräytyy puhaltimen suorituskyvyn ja järjestelmän vastuksen perusteella.
Kuvitteellisessa esimerkissä huippuimurin A enimmäisilmavirta on 700 m³/h ja huippuimurin B 600 m³/h. Kun niiden suorituskykyä tarkastellaan esimerkiksi 100 Pa:n paine-erolla, huippuimuri A tuottaa 350 m³/h ja huippuimuri B 450 m³/h.
Suurempi ilmoitettu enimmäisilmavirta ei siis automaattisesti tarkoita suurempaa ilmavirtaa siinä toimintapisteessä, jossa huippuimuria käytännössä tarvitaan.
Vertailussa kannattaa tarkistaa samalla toimintapisteellä myös tehonkulutus. Suuri ottoteho ei itsessään ole osoitus hyvästä suorituskyvystä. Olennaisempaa on, millainen ilmavirta ja paine tuotetaan käytetyllä energialla.
Myös meluarvoja vertailtaessa on tärkeää tietää, mitä ilmoitettu arvo kuvaa ja miten se on määritetty. Esimerkiksi äänitehotaso kuvaa huippuimurin tuottamaa äänienergiaa, kun taas äänenpainetaso kuvaa tietyssä paikassa mitattua ääntä ja riippuu muun muassa mittausetäisyydestä ja ympäristöstä. Siksi meluarvoja ei voi verrata luotettavasti pelkän desibeliluvun perusteella, vaan myös ilmoitettu suure ja mittausolosuhteet on tunnettava.
Miten ilmoitetut arvot on määritetty?
Teknisen arvon lisäksi kannattaa tarkistaa, miten arvo on saatu.
Standardoidun mittausmenetelmän tarkoituksena on määritellä, miten mittaus tehdään ja millaisissa olosuhteissa. Kun tuotteita on mitattu samalla menetelmällä, niiden tuloksia voidaan vertailla luotettavammin.
Esimerkiksi ISO 5801 määrittelee puhaltimien aerodynaamisen suorituskyvyn mittaamista standardoiduissa olosuhteissa. Standardin mukainen mittaus ei tarkoita, että tuote olisi automaattisesti hyvä tai että se toimisi täsmälleen samalla tavalla jokaisessa asennuksessa. Se kertoo kuitenkin, että ilmoitetut suorituskykyarvot on määritetty tunnetulla ja toistettavalla tavalla.
Sama periaate koskee muitakin ominaisuuksia. Ilmavirran, paineen, tehonkulutuksen ja melun yhteydessä kannattaa tarkistaa paitsi ilmoitettu luku myös mittausmenetelmä ja olosuhteet, joissa tulos on saatu.
Ilmoitettu, testattu vai riippumattomasti varmennettu?
Kaikki tuotetiedoissa esitetyt arvot eivät perustu samanlaiseen varmennukseen.
Valmistaja voi esimerkiksi mitata tuotteen ominaisuuksia omassa laboratoriossaan standardoidulla menetelmällä. Tällainen testaus voi tuottaa luotettavaa ja vertailukelpoista tietoa, kun käytetty menetelmä ja mittausolosuhteet on dokumentoitu selkeästi.
Riippumattomassa testauksessa tuotteen tai tietyn ominaisuuden arvioi puolestaan valmistajasta riippumaton testausorganisaatio. Sertifioinnissa ulkopuolinen taho arvioi tuotetta tai sen tiettyjä ominaisuuksia määriteltyjen vaatimusten perusteella.
Riippumaton testaus tai sertifikaatti ei kuitenkaan itsessään kerro, että yksi tuote olisi toista parempi. Olennaista on ymmärtää, mitä ominaisuutta on arvioitu, millä menetelmällä ja mitä tuotetta tulos koskee.
Pelkkä sertifikaatti, testausmerkintä tai viittaus standardiin ei vielä kerro, mitä tuotteen ominaisuuksista on varmennettu. Vastaus löytyy dokumentaation sisällöstä.
Mitä huippuimurin dokumenteista kannattaa tarkistaa?
Kun vertailet huippuimureita, tarkista ainakin seuraavat asiat:
- Mitä tuotetta dokumentti koskee?
Testiraportin tai sertifikaatin tuotenimen, mallin ja mahdollisen tuotenumeron tulee vastata tarkasteltavaa huippuimuria. Saman tuoteperheen toista mallia koskevaa tulosta ei voi automaattisesti soveltaa kaikkiin malleihin. - Mitä ominaisuutta on testattu tai varmennettu?
Yhtä ominaisuutta koskeva sertifikaatti tai testitulos ei automaattisesti kerro muista ominaisuuksista. Dokumentista pitäisi käydä selvästi ilmi, mitä sillä on arvioitu. - Mihin standardiin tai menetelmään tulos perustuu?
Standardi tai kuvattu testausmenetelmä kertoo, miten ja millaisissa olosuhteissa mittaus on tehty. Ilman tietoa menetelmästä eri tuotteiden ilmoittamia arvoja voi olla vaikea verrata luotettavasti. - Kuka on tehnyt testauksen tai varmennuksen?
Valmistajan omat mittaukset voivat tuottaa hyödyllistä tietoa, kun menetelmät on dokumentoitu asianmukaisesti. Riippumattoman ja pätevän testauslaitoksen tekemä testaus tuo tuloksiin lisäksi ulkopuolisen arvioinnin. - Millä toimintapisteellä arvot on ilmoitettu?
Ilmavirtaa, tehonkulutusta ja melua kannattaa tarkastella käyttöä vastaavissa olosuhteissa. Pelkkä enimmäisarvo voi antaa puutteellisen kuvan tuotteen suorituskyvystä. - Onko dokumentaatio ajantasainen?
Tarkista dokumentin päiväys tai mahdollinen voimassaoloaika sekä se, vastaako dokumentissa kuvattu tuote nykyistä tuotetta. Tuotteen rakenne tai komponentit ovat voineet muuttua testauksen tai sertifioinnin jälkeen.
Mitä avoimemmin valmistaja kertoo testausmenetelmistä, mittausolosuhteista, tuloksista ja niiden soveltamisalasta, sitä helpompi huippuimurin ominaisuuksia on arvioida.
Miten VILPE-huippuimurien ominaisuuksia on varmennettu?
VILPE-huippuimurien ominaisuuksia on testattu ja dokumentoitu eri tavoin sen mukaan, mistä ominaisuudesta on kyse. Suorituskyvyn mittaaminen ja tuoteturvallisuuden sertifiointi kertovat tuotteesta eri asioita.
Huippuimureissa käytettävien puhaltimien aerodynaamista suorituskykyä on mitattu ISO 5801 -standardin mukaisesti. Mittauksissa määritetään ilmavirran ja paineen välinen suhde eri toimintapisteissä. Esimerkiksi VILPE-huippuimurissa käytettävän ebm-papst EC -puhaltimen dokumentaatiossa suorituskykymittaus on yksilöity tunnuksella LU-147449-1 ja ilmoitettu tehdyksi ISO 5801 -standardin asennusluokan A mukaisesti. Dokumentaatiossa esitetään myös mitatut ilmavirrat, paineet, tehonotot sekä meluarvot eri toimintapisteissä.
Tuoteturvallisuutta on arvioitu ulkopuolisten sertifiointiorganisaatioiden toimesta. VILPE-huippuimurisarjoille on myönnetty muun muassa SGS Fimkon, Intertek Semkon, UL Demkon ja Nemkon sertifikaatteja. Sertifikaatit perustuvat tuotteita koskeviin turvallisuusstandardeihin.
Dokumentit täydentävät toisiaan: turvallisuussertifikaatti osoittaa turvallisuusvaatimusten täyttymistä, kun taas suorituskykymittauksilla todennetaan puhaltimen ilmavirta- ja paineominaisuuksia määritellyissä mittausolosuhteissa. Kun mittausmenetelmät, tulokset ja sertifikaatit ovat avoimesti saatavilla, ilmoitettujen ominaisuuksien perusteita on mahdollista tarkastella myös yksittäisiä tuotesivun arvoja syvemmältä.