Kaikki, mitä sinun tarvitsee tietää rakennusten homeongelmista
Homeen toiminnan ymmärtäminen on tärkeää kaikille, jotka suunnittelevat, huoltavat, rakentavat ja käyttävät rakennuksia. Home ei ole pelkästään ulkonäköön liittyvä ongelma, vaan se voi ajan myötä heikentää rakennusmateriaaleja ja vaarantaa rakenteiden kestävyyden. Lisäksi sisätilojen homealtistus voi aiheuttaa terveysongelmia, kuten allergisia reaktioita, hengitystieongelmia ja astman pahenemista (WHO, 2009). Ilmastonmuutoksen myötä homeongelmien arvioidaan yleistyvän, sillä sateisuutta, korkeaa suhteellista kosteutta ja korkeita lämpötiloja on yhä enemmän. (Cabrera, Samuelson and Kurth, 2019).
Homeen kasvun ja leviämisen ymmärtäminen auttaa estämään sen syntymistä. Se edellyttää oikeiden materiaalien valitsemista, kosteuden kertymistä minimoivaa rakennussuunnittelua sekä kunnossapitoa, joka estää homeen kasvua. Tämän artikkelin tarkoituksena on antaa rakennussijoittajille tietoa homeongelmista rakenteissa. Käymme läpi, mitä home on, miten se leviää ja miten sitä voi estää, jotta rakenteet säilyvät kestävinä ja pitkäikäisinä.
Homekasvun perusasiat
Home on sienityyppi, joka koostuu mikroskooppisista eliöistä. Useimmat homeet viihtyvät kosteissa ja lämpimissä ympäristöissä. Luonnossa ne hajottavat kuollutta orgaanista materiaalia, kuten lehtiä ja puuta.
Homeet lisääntyvät suvuttomasti tuottamalla pieniä, kevyitä itiöitä, jotka leviävät ilman kautta. Itiöt ovat mikroskooppisen pieniä ja voivat selviytyä vaikeissakin olosuhteissa, kunnes ne löytävät sopivan kostean pinnan ja ravinteita. Ilman liike kanavistossa ja jopa ovien avaaminen ja sulkeminen voivat levittää itiöitä.
Suotuisissa olosuhteissa homeella on useita kasvuvaiheita. Kun itiöt laskeutuvat kostealle, ravinteikkaalle pinnalle, ne alkavat imeä vettä ja itävät. Itiöt muodostavat rihmastoja (hyyfi), jotka laajenevat ja imevät ravinteita alustastaan. Näistä muodostuu myseeli eli homekasvuston ”runko”. Lopuksi home tuottaa uusia itiöitä ja leviää edelleen.
Mikä vaikuttaa homeen kasvuun rakenteissa?
Homeen kasvulle tärkeimpiä tekijöitä ovat kosteus, lämpötila ja ravinteet (Sedlbauer et al., 2001). Joissakin ilmastoissa homeen kasvuolosuhteet ovat paremmat kuin toisissa (Vecherin et al., 2024) mikä on syytä huomioida jo rakennusvaiheessa. Kosteus on tärkein tekijä homeen kasvulle. Home tarvitsee kosteita ympäristöjä, ja kosteus on usein peräisin esimerkiksi vuotavasta katosta tai putkesta, kondensaatiosta pinnoilla ja suuresta ilmankosteudesta. Erityisen alttiita homeelle ovat huonosti tuuletetut alueet, joihin kosteus voi kerääntyä.
Vaikka home yleensä suosii lämpimiä ympäristöjä, se voi kasvaa muissakin lämpötiloissa. Useimmat homeet viihtyvät sisälämpötiloissa 20–30 °C:ssa. Tietyt lajit voivat kuitenkin kasvaa myös viileämmissä olosuhteissa, esimerkiksi lämmittämättömissä rakennuksissa talvella. Tutkimusten mukaan homeen kasvu kuitenkin lakkaa pakkasolosuhteissa (Vinha et al., 2013).
Home tarvitsee happea kasvaakseen, mutta useimmissa rakennuksissa sitä on riittävästi, eikä se rajoita kasvua. Home saa ravintoa rakennusmateriaaleista löytyvistä orgaanisista aineista. Home kasvaa tyypillisesti vain materiaalien pinnoilla. Toisaalta huokoisissa eristemateriaaleissa, kuten mineraalivillassa, hometta voi kehittyä myös materiaalin sisällä. Tällöin homekasvusto voi olla runsasta ja vaikea poistaa (Vinha et al., 2013).
Homekasvun riskiä on arvioitu eri tavoin (Sedlbauer et al., 2001; Starakiewicz et al., 2019); kuitenkin Teknologian tutkimuskeskus VTT:n ja Tampereen teknillisen yliopiston kehittämä homeindeksi on laajalti käytetty asteikko rakennusmateriaalien homekasvun arvioimiseen eri olosuhteissa (Ojanen et al., 2010; Viitanen and Ojanen, 2007). Tämä indeksi vaihtelee välillä 0–6, jossa:
- 0: Ei näkyvää homekasvua
- 1–2: Homekasvun alkuvaiheet, harvaa tai vähäistä levinneisyyttä
- 3–4: Kohtalainen homekasvu, selvästi näkyvää mutta ei laajalle levinnyttä
- 5–6: Voimakas homekasvu, laajalle levinnyttä ja tiheäkasvuinen
Indeksiä käytetään yleisesti tutkimuksessa ja riskinarvioinnissa mallintamaan homekasvua tietyissä ympäristöissä. Siinä huomioidaan muun muassa suhteellinen kosteus, lämpötila ja materiaalien ominaisuudet (Ojanen et al., 2010).
Miten home heikentää rakennusmateriaaleja?
Home vahingoittaa rakennusmateriaaleja syömällä niitä ja hajottamalla niiden rakenteellisia osia. Se erittää entsyymejä, jotka pilkkovat monimutkaisia orgaanisia molekyylejä yksinkertaisemmiksi ravinteiksi, mikä heikentää materiaalien lujuutta. Lisäksi osa homeista tuottaa aineenvaihdunnan sivutuotteena orgaanisia happoja, jotka voivat syövyttää materiaaleja ja nopeuttaa niiden vaurioitumista.
Orgaaniset materiaalit, kuten puu, paperi ja tietyt eristeet, ovat erityisen alttiita homeelle, koska se käyttää näiden materiaalien selluloosaa ja muita orgaanisia yhdisteitä ravintonaan. Esimerkiksi puussa home kuluttaa selluloosaa ja ligniiniä, jotka antavat puulle sen lujuuden. Tämä voi heikentää rakenteellisia osia, kuten palkkeja ja tukirakenteita. Erityisesti orgaanisista kuiduista valmistetut eristeet, kuten selluloosa, ovat herkkiä homeelle. Home voi myös vähentää eristeen tehoa ja heikentää sen vieressä olevia rakenteita.
Epäorgaaniset materiaalit, kuten metalli, lasi ja betoni, kestävät yleensä paremmin hometta, koska ne eivät tarjoa ravinteita sen kasvulle. Home voi kuitenkin epäsuorasti vahingoittaa niitä, jos se kasvaa kerääntyneellä pölyllä tai kosteus aiheuttaa korroosiota. Vinha ym. (2013) jakavat rakennusmateriaalit neljään kategoriaan sen mukaan, miten herkkiä ne ovat homeen kasvulle. Esimerkiksi sahattu ja höylätty puutavara (mänty ja kuusi) olivat herkimpiä homeelle (kategoria 1). Vähiten homeelle herkkiä (kategoria 4) olivat puolestaan lasi, metallit, emäksinen tuore betoni ja materiaalit, jotka sisältävät tehokkaita homeenestoaineita.
Yhdistelmämateriaalit, jotka sisältävät sekä orgaanisia että epäorgaanisia aineita, ovat erityisen herkkiä homeelle. Esimerkiksi lastulevy ja vaneri koostuvat liimojen sitomista puuhiukkasista tai -viiluista, ja ne voivat kärsiä homeesta, jos kosteus tunkeutuu niiden sisään. Home voi syödä orgaanisia osia ja heikentää liimoja.
Vinha et al. (2013) toteavat, että home kasvaa usein kahden eri materiaalin liitoskohdassa. Homeen kasvun riskiä arvioitaessa on tärkeää huomioida kahden eri materiaalin homeherkkyys, kun ne ovat kosketuksissa toisiinsa. Tutkimusten mukaan riskiä tulisi yleensä arvioida homeelle herkemmän materiaalin perusteella, sillä se voi myös nopeuttaa homeen kasvua myös vähemmän alttiilla materiaaleilla.
Homeen ehkäisy rakenteissa
Homeen ehkäisyssä on tärkeintä huolehtia kolmesta asiasta: ravinteista (rakennusmateriaalit), kosteudesta ja lämpötilasta (Vinha et al., 2013). Rakennusmateriaalien valinnalla on suuri merkitys homeen estämisessä. Kosteutta imevät ja säilyttävät materiaalit, kuten tietyt eristeet tai käsittelemätön puu, lisäävät homeen kehittymisen riskiä. (Vinha et al., 2013).
Tärkeä osa homeen ennaltaehkäisyä on kosteudenhallinta, jossa kunnollinen ilmanvaihto on keskeinen tekijä. Ilman riittävää ilmanvaihtoa kosteus voi jäädä rakenteisiin. Silloin muodostuu homeen kasvulle otollinen kostea ympäristö. (Christen, 2002). On tärkeää huolehtia ilmanvaihdosta paitsi sisätiloissa myös rakenteissa, kuten katoissa ja ryömintätiloissa. Lisäksi mahdolliset vuodot esimerkiksi katossa, putkistossa ja ulkoseinissä on korjattava nopeasti, sillä veden pääsy voi luoda homeelle suotuisat olosuhteet. Säännölliset tarkastukset ja ajankohtaiset korjaukset auttavat ehkäisemään kosteuden kertymistä ja homeongelmia.
Liiallinen kosteus voi aiheuttaa muitakin ongelmia kuin hometta, esimerkiksi metalliosien korroosiota ja materiaalien muodonmuutoksia (Vinha et al., 2013). Lisäksi on tärkeää ymmärtää rakennukseen liittyviä riskejä. Alueilla, joilla on korkea ilmankosteus tai runsaita sateita, rakennukset ovat alttiimpia homeelle. Ilman jatkuva kosteus nostaa tiivistymisen ja rakenteiden kosteuden riskiä. Tällaisissa ilmastoissa tarvitaan erityisiä varotoimia.
Kausi- ja lämpötilavaihtelut voivat merkittävästi vaikuttaa homeen kasvuun. Lämpimässä ja kosteassa ilmassa home leviää nopeammin. Vastaavasti kylmempinä vuodenaikoina riittämätön lämmitys ja eristys voivat johtaa tiivistymiseen kylmillä pinnoilla. Tiivistynyt kosteus tarjoaa homeelle kasvualustan, kun sää lämpenee. Tiivistymiseen vaikuttavat korkea suhteellinen kosteus, sateinen sää, nopeat lämpötilanmuutokset ja alhaiset lämpötilat (Vinha et al., 2013).
Homeen havaitseminen, arviointi ja korjaus
Yksi selkeimmistä homeen merkeistä on sen näkyminen pinnoilla. Home voi olla eri väreissä, kuten mustana, vihreänä, valkoisena tai jopa oranssina, ja sen koostumus voi olla pörröinen tai limainen. Lisäksi tunkkainen tai multainen haju on usein vahva merkki homeesta erityisesti silloin, kun se ei ole heti näkyvissä.
Homeen havaitsemiseksi ja sen vaikutusten arvioimiseksi käytetään sekä pinta- että ilmanäytteenottoa (EPA, 2008).
- Pintanäytteenotto tarkoittaa näytteiden keräämistä näkyvästä homekasvustosta esimerkiksi vanupuikoilla, teippinäytteillä tai materiaalien irtonäytteillä.
- Ilmanäytteenotto mittaa ilmassa leijuvien homeitiöiden pitoisuutta. Tämä on erittäin hyödyllistä piilossa olevan homeen havaitsemiseksi.
- Näytteet analysoidaan laboratorioissa homeen tyyppien ja pitoisuuksien määrittämiseksi.
Korjaustarpeen arvioimiseksi on tärkeää määrittää, kuinka laajalle home on levinnyt. Tämä sisältää saastuneiden alueiden koon mittaamisen, homelajien tunnistamisen sekä itiöiden leviämistason selvittämisen rakennuksessa (EPA, 2008).
Rakennuksen materiaaleja tarkastellaan myös lahoamisen, mätänemisen tai muun vaurion varalta. Näiden tarkastusten perusteella päätetään, voidaanko materiaalit puhdistaa ja palauttaa käyttöön vai onko ne korvattava kokonaan.
Homeen ehkäisyssä tehokas kosteudenhallinta on tärkeää
Kosteudenhallinta on keskeinen osa homeen ennaltaehkäisyä. Se tarkoittaa sekä ylimääräisen kosteuden, kuten vuotojen ja kondensaation, havaitsemista että rakenteiden riittävän ilmanvaihdon varmistamista. Ongelma ei ole pelkästään kosteuden väliaikainen esiintyminen, vaan se, voiko kosteus kuivua tehokkaasti. Asianmukainen ilmanvaihto edistää ilmankiertoa, poistaa kosteutta ja tuo tilalle raikasta ilmaa, mikä estää homeen kasvua.
VILPE Sense -tuoteperhe tarjoaa ratkaisuja, jotka valvovat ja hallitsevat olosuhteita rakennusten tärkeissä osissa, kuten katoilla ja ryömintätiloissa. Tämä estää homeen kehittymistä. VILPE Sense -järjestelmä on tarpeenmukainen ilmanvaihtoratkaisu, joka mittaa lämpötilaa ja kosteutta. Tämä data yhdistyy tietoon rakennusmateriaaleista, jotta homeindeksi voidaan arvioida (Ojanen et al., 2010; Viitanen and Ojanen, 2007). Kun järjestelmä havaitsee kosteustason nousseen ja ulkoilman olosuhteet mahdollistavat kuivumisen, ilmanvaihto aktivoituu automaattisesti vähentämään kosteustasoa.
VILPE Sense -tuoteperheeseen kuuluvat myös VILPE Sense -vuotopaikantimet, jotka voidaan asentaa kattoon tai seiniin. Näin rakenteita valvotaan jatkuvasti kosteuden varalta. Vuotopaikantimet havaitsevat nopeasti vuodot ja kosteuden sekä hälyttävät niistä reaaliajassa. Silloin homeen muodostumisen voi ehkäistä, kun korjaukset voi aloittaa välittömästi. Parantamalla katon huoltoa ja säilyttämällä rakenteiden eheyden VILPE Sense varmistaa rakennuksen arvon säilymisen sekä homevapaan ja terveellisen ympäristön rakennuksen käyttäjille.
Lähteet
Christen, K. (2002). Mold growth linked to airtight building designs.
Linkit
Kolme yleistä homelajia:
Rakennuksissa esiintyy kolme yleistä homeen pääryhmää:
- Stachybotrys chartarum eli ”mustahome” on tummanvihreä tai musta ja viihtyy selluloosapitoisilla materiaaleilla, kuten märällä puulla, paperilla ja kipsilevyllä.
- Aspergillus-lajit voivat olla erivärisiä ja kasvaa monilla materiaaleilla, kuten kankailla, seinillä ja eristeillä. Jotkin lajit tuottavat mykotoksiineja, jotka voivat olla haitallisia hengitettynä.
- Penicillium-homeet ovat sinisiä tai vihreitä ja yleisiä kosteuden vaurioittamilla materiaaleilla, kuten tapeteissa, matoissa ja pilaantuneessa ruoassa.