Kun EPD-vaatimukset ovat vielä tarkentumassa, asiakkaat vaativat jo tarkkaa ympäristötietoa – näin VILPE toimii ennakoivasti
Rakennusalan ympäristövaatimukset tiukentuvat sekä kansallisen että EU-tason sääntelyn myötä, mutta EPD-velvoitteiden tarkka laajuus ja sisältö ovat vielä tarkentumassa. Asiakkaat sen sijaan odottavat jo tarkkaa, läpinäkyvää ja koneellisesti hyödynnettävää ympäristötietoa tuotteista. VILPE on päättänyt toimia vaatimuksiin nähden ennakoivasti ja vastannut tarpeeseen hyvissä ajoin tuottamalla EPD-tasoista tietoa, vahvistamalla sisäistä osaamista ja hyödyntämällä laskennan tuloksia tuotekehityksen tukena.
Vuodenvaihteessa 2026 suomalaisessa rakentamisessa tapahtuu merkittävä muutos: rakennuksen hiilijalanjäljen ja hiilikädenjäljen raportointi tulee pakolliseksi laissa erikseen määritetyiltä rakennustyypeiltä, kuten rivitaloilta, kerrostaloilta, toimistoilta, liiketiloilta sekä suurilta varasto-, liikunta- ja palvelurakennuksilta. Tämä tarkoittaa, että rakennuslupaa varten on laadittava laskelma koko rakennuksen elinkaaren aikaisista päästöistä, ja laskelman perustaksi tarvitaan tuotekohtaisia ympäristötietoja joko kansalliselta päästötietokannasta tai tuotteiden omista EPD-selosteista.
VILPEn projekti-insinööri ja EPD-asiantuntija Milja Sarapää kertoo, että velvoitteen sisältö ei kuitenkaan ole niin suoraviivainen kuin voisi olettaa.
“Yksityiskohtaiset viranomaisohjeet ovat vielä tarkentumassa vuodenvaihteen jälkeen rakennustuoteluettelon sisällön ja laajuuden osalta. On kuitenkin selvää, että talotekniikan ja rakenteisiin integroituvien tuotteiden tiedot tulevat olemaan osana hiilijalanjäljen laskentaa,” Sarapää sanoo.
Vaikka EPD on tällä hetkellä vakiintunein tapa tuottaa vertailukelpoista ympäristötietoa, uusi rakentamislaki ei suoraan velvoita valmistajia laatimaan EPD:tä. On vielä avoinna, missä määrin rakennustuotteilta tullaan jatkossa edellyttämään tuotekohtaisia EPD-selosteita geneerisen datan sijaan. Velvoitteet tarkentuvat vaiheittain, mutta jo nyt on nähtävissä, että monissa kilpailutuksissa ja hankinnoissa pyydetään entistä yksityiskohtaisempaa ympäristötietoa.
Tällä hetkellä laki edellyttää rakennuksen hiilijalanjäljen laskentaa, ja jos tuotekohtaista dataa ei ole saatavilla, laskennassa voidaan käyttää geneerisiä arvoja. Geneerinen data perustuu tietyn alueen keskimääräisiin tuloksiin, joita on korotettu varmuuskertoimella.
“Geneerinen data ei ole yhtä edustavaa kuin tuote- tai tuoteryhmäkohtainen data, ja varmuuskertoimen vuoksi sen päästöarvot ovat yleensä korkeammat,” Sarapää kertoo.
Sarapään mukaan geneerisen datan korkeammat päästöarvot tulevat todennäköisesti ohjaamaan markkinaa käytännössä siihen suuntaan, että tuotekohtaista ja verifioitua ympäristötietoa tarvitaan yhä useammin, vaikka sitä ei vielä suoraan vaadita jokaiselta tuotteelta. Tätä kehitystä vahvistavat myös EU-tason säädökset. Uudistunut rakennustuoteasetus (CPR 2024/3110) sekä kestävien tuotteiden ekologista suunnittelua koskeva asetus (ESPR 2024/1781) luovat puitteet sille, että rakennustuotteiden ympäristöominaisuudet, tekninen suorituskyky ja jäljitettävyys tulevat jatkossa osaksi digitaalista tuotepassia (DPP).
DPP:n käyttöönotto rakennustuotteille tapahtuu vaiheittain, ja aikataulu riippuu siitä, milloin EU julkaisee tuoteryhmäkohtaiset delegoidut säädökset. Ensimmäiset tuoteryhmät voivat tulla digitaalisen tuotepassin piiriin jo tämän vuosikymmenen loppupuolella, mutta tarkka aikataulu vaihtelee tuotetyypeittäin. Vaikka yksityiskohdat tarkentuvat myöhemmin, kehityksen suunta on Sarapään mukaan selvä: tulevaisuudessa rakennustuotteilta edellytetään yhä tarkempaa, läpinäkyvämpää ja koneellisesti hyödynnettävää ympäristötietoa.
Asiakkaiden vaatimukset ohittavat sääntelyn – tarkkaa ympäristötietoa tarvitaan yhä enemmän
Vaikka sääntely tuotekohtaisista ympäristötiedoista on edelleen osittain auki, VILPEllä on huomattu, että asiakkaiden vaatimukset etenevät sääntelyä nopeammin. Monet asiakkaat tarvitsevat EPD-tasoista ja tuotekohtaista dataa riippumatta siitä, mitä laki tällä hetkellä edellyttää.
“Asiakkaat kysyvät jo nyt tarkkojen numeroiden perään. He haluavat erityisesti päästölaskelmiin perustuvaa tietoa, ja tukkupuolella tämä näkyy selvästi. Esimerkiksi isommat asiakkaat haluavat koneellisesti hyödynnettävää dataa, joka voidaan lukea sisään suoraan heidän järjestelmiinsä,” Sarapää kertoo.
Tiedontarve ulottuu ilmastovaikutuksia laajemmalle. Asiakkaat kysyvät yhä useammin myös pakkausmateriaaleista, kierrätysprosentista, raaka-aineiden alkuperästä ja kuljetusten ympäristövaikutuksista. Tämä edellyttää valmistajilta yhä laajempaa ja tarkempaa tuotekohtaista datankeruuta. VILPE laskee EPD-laskelmien ohella myös organisaatiotason päästöjä, jotta kokonaisvaikutuksia voidaan seurata systemaattisesti.
EPD-laskennasta on tullut pysyvä osa VILPEn toimintaa
Asiakkaiden tietotarpeet ovat ohjanneet VILPEä tekemään strategisen päätöksen tuottaa EPD-tasoista ympäristötietoa laajemmin ja järjestelmällisemmin kuin nykyiset velvoitteet edellyttävät. VILPEllä on jo julkaistuna 20 EPD-selostetta EPD Hubissa, ja neljä uutta on työn alla, mikä on verrattain paljon yrityksen kokoon nähden.
“Halusimme varmistaa, että pystymme vastaamaan asiakkaiden kysymyksiin nyt, eikä vasta sitten, kun vaatimukset joskus täsmentyvät. Siksi päätimme tehdä EPD-työn ennakoivasti ja laajassa mittakaavassa,” Sarapää kertoo.
VILPE tekee EPD-laskennan kokonaan sisäisesti. Sarapään mukaan laskenta perustuu elinkaariarviointiin (LCA), ja sen tekeminen on vaatinut perusteellista perehtymistä standardeihin, laskennan periaatteisiin ja vaadittuun dokumentaatioon. Laskelmissa huomioidaan myös se, raportoidaanko ympäristövaikutukset kiloa kohti vai tuoteyksikköä kohti, jotta tulokset ovat vertailukelpoisia. EPD päivitetään aina, jos tuotteen tiedot muuttuvat yli ±10 prosenttia, ja se on voimassa viisi vuotta kerrallaan. Samalla datankeruusta on tehty osa päivittäistä toimintaa: tuotannon materiaalivirrat, hankintaketjun tiedot ja pakkausmateriaalien määrät kirjataan systemaattisesti. Tietoja valmistellaan parhaillaan siirrettäväksi ERP-järjestelmään, jotta ylläpito voidaan jatkossa automatisoida.
Laskenta ohjaa konkreettisiin muutoksiin
Laskenta tekee näkyväksi, mistä tuotteen päästöt syntyvät. Sarapään mukaan jopa 70–80 prosenttia tuotteen elinkaaren aikaisista ympäristövaikutuksista määräytyy jo suunnittelu- ja tuotekehitysvaiheessa tehtävien ratkaisujen perusteella. Tämän vuoksi VILPEn tuotekehitystiimiä koulutetaan ymmärtämään ja hyödyntämään EPD-dataa osana päätöksentekoa.
EPD-työ on tuottanut myös konkreettisia muutoksia. Yksi merkittävä havainto liittyi pakkauksiin, sillä pakkaustiheydellä oli selvä vaikutus kuljetusten päästöihin. Tämän vuoksi läpivientien pakkaukset on siirretty pahvilaatikoista muovipusseihin.
Toinen merkittävä kehityskohde liittyi raaka-aineisiin.
”Huomasimme yhdeksi merkittäväksi kehityskohteeksi tuotteen elinkaarenaikaisia päästöjä tarkastellessa käytetyt raaka-aineet. Esimerkiksi meidän tapauksessamme polyamidin ja polypropeenin välillä oli suuria eroja, minkä pohjalta olemme käynnistäneet selvityksiä vaihtoehtoisista raaka-aineista. Tavoitteenamme on myös lisätä kierrätetyn raaka-aineen määrää tuotannossa,” Sarapää kertoo.
Ympäristötiedon tarve kasvaa tulevaisuudessa
Sarapään mukaan ympäristötiedon määrä ja tarkkuusvaatimukset kasvavat sekä EU-tasolla että kansallisessa sääntelyssä, ja kehityksen odotetaan jatkuvan pitkälle tulevaisuuteen. Tämä vaatii yrityksiltä jatkuvaa valppautta, jotta vaatimuksiin voidaan vastata oikea-aikaisesti ja riittävällä tarkkuudella. Laskenta ja dokumentointi eivät kuitenkaan ole nopeita tehtäviä.
“LCA-laskenta ja EPD-dokumenttien tuottaminen on hyvin standardoitua, mikä on lopputuloksen ja asiakkaan kannalta tavoiteltavaa. Se on kuitenkin myös työlästä niin datan keräämisen kuin laskennan ja raportoinnin kannalta. Ensimmäinen kierros on sen vuoksi raskain, mutta myös opettavaisin,” Sarapää toteaa.