Homeen aiheuttamista terveyshaitoista puhutaan paljon. Huomattavasti vähemmän esillä on kallioperästä huoneilmaan nouseva radon-kaasu, jonka arvioidaan aiheuttavan vuosittain jopa 300 keuhkosyöpätapausta Suomessa.
Tupakoinnin jälkeen sisäilman radon on merkittävin keuhkosyövän aiheuttaja.
Suomen kallioperässä radonia on enemmän kuin missään muualla Euroopassa Tšekin ohella. Suurimpia pitoisuuksia mitataan harjuilla ja muilla sora-alueilla ennen muuta Etelä- ja Kaakkois-Suomessa.
Moni altistuu tietämättään radonille, sillä se on hajuton ja näkymätön radioaktiivinen kaasu. Oman kodin radonpitoisuutta ei voi arvioida ilman erityistä mittausta.
Yleisin tapa on sijoittaa asuntoon mittalaite, jonka voi hankkia Säteilyturvakeskuksesta tai radonin torjuntaan erikoistuneesta yrityksestä.
Jääkiekon näköinen ´radonpurkki´ sijoitetaan kahdeksi kuukaudeksi oleskelutiloihin.
Alle sadan neliön asuntoon riittää yksi, suurempaan taloon tarvitaan kaksi purkkia.
Yksi mittalaite maksaa 40–60 euroa. Hintaan sisältyy yleensä tulosten analysointi.
Mittaus on tehtävä lämmityskauden aikana marras–huhtikuussa, sillä silloin radonpitoisuudet ovat suurimmillaan.

Radonin suositusarvojen ylittyminen on syytä ottaa vakavasti. Onneksi radioaktiivisen kaasun kulkeutuminen maaperästä talon sisälle voidaan kuitenkin ehkäistä tehokkaasti. Oleellista on varmistaa riittävä tuuletus lattian alla sijaitsevassa rakennuksen alapohjassa.
Vanhoissa rakennuksissa tämä toteutetaan yleisesti niin sanotulla radonimurilla. Alapohjan laattaan tehdään reikä ja se täytetään soralla, johon upotettu muoviputki johdetaan katolle.
Radonpitoinen kaasu imetään ulos huippuimurin avulla.
Alapohjan tuuletuksen ohella radonin torjunnassa on tärkeää, että alapohjan laatan raot tiivistetään hyvin. Kaasua ei saa myöskään päästä sisäilmaan putkien tai kaapelien läpivienneistä.
Säteilyturvakeskuksen mukaan radonkorjaus maksaa pientaloasunnossa keskimäärin 2300 euroa.
Uusissa taloissa radonin torjunta otetaan huomioon jo rakennusvaiheessa. Tämä tehdään rakennuksen alapohjan ja maanpinnan väliin asennettavalla tuuletusputkistolla.
Se voidaan rakentaa esimerkiksi muovisista salaojaputkista, joihin liitetty muoviputki vedetään laatan alta ylös katolle. Putken päähän asennettava huippuimuri imee radonpitoisen ilman ulos.
Korvaava ulkoilma tuulettuvaan alapohjaan saadaan talon seinustoille asennettavien tuuletuspaalujen kautta.

Tuulettumattoman maanvaraisen lattiarakenteen radonin poistoon suositellaan koneellista tuuletusta. Se toteutetaan katolle asennetulla VILPE Eco110 -huippuimurilla, joka imee radonpitoisen ilman ulos alapohjaan rakennetusta imukanavistosta.
VILPE ECo110 sopii myös tuulettuvan alapohjan radonin poistoon. Tällöin ilmanvaihtoa voidaan tehostaa VILPE Ross -tuuletuspaaluilla, jotka asennetaan talon seinustoille alapohjaan tuloilmaputkiksi.
Tuulettuvan alapohjan radonin poisto voidaan toteuttaa myös painovoimaisena. Tällöin ECo110-huippuimurin sijaan katolle asennetaan eristetty hatullinen VILPE-tuuletusputki.
Lisätietoja: http://www.vilpe.com
Lisätietoa radonista saa Säteilyturvakeskuksesta:
http://www.stuk.fi/aiheet/radon
Artikkelin alkuperäinen julkaisu www.is.fi
Muita asiaa käsitteleviä artikkeleita:
(Talotekniikka 26.1.2017)


Päätoimipaikka
VILPE Oy
Kauppatie 9
FIN-65610 Mustasaari
puh. 020 123 3200
Myynti- ja toimitusehdot Yleiset myyntiehdotTakuuehdotTietosuoja





